onnensa kukkuloilla
mä oon niin onnellinen, että saan nähä kissat ja olla hetken ihan itekseen. yks potilas rupes mua syyttelemään perättömistä asioista. hoitaja anto sille kunnon kyytiä. se aina puhuu kaikkee perätöntä musta mun selän takana ja muutenkin vinoilee mulle. mä oon nyt ollu sille puhumatta mitään. tunti enää, niin joudun lähteen:( ois kiva, jos ois pitempi aika, mutta toisaalta taas on vähän väsähtäny olo. nyt on mulla ruvennu syljeneritys lisääntymään tuon lääkkeenvaihdon takia. roosa on hyvännäköinen, kun se kurkkii tietokoneen ruudun takaa. oon miettiny, ostasko lordin cd:n. ihan hyvää musaahan se on. ne hahmot on kyllä pelottavan näkösiä. mulla menee tunti matkoihin, kun meen sinne sairaalaan. pitää mennä ensin täältä keskustaan ja sitten vaihtaa bussia sairaalalle menevään. soitin just osastolle, että jättäävät mulle iltapalan. ois se kelju olla syömättä illalla, kun ei oo kunnon leipää kotona. vanhatkin oli menny hommeeseen.
